Ensimmäinen esimiesasema on usein esimiesuran kannalta se kaikkein merkittävin. Silloin uusi esimies joutuu ottamaan ainakin osittain kädet pois savesta ja hänen on kohottava hieman ilmaan. On nähtävä kauempaa ja korkeammalta. Omasta ehkä enemmänkin asiantuntijuuden roolista on osattava päästää irti. On haaste antaa oman osaamisen ikään kuin valua alaisille, kun kaikkea ei enää voi olettaa tekevänsä itse omalla osaamisellaan. On osattava päästää irti ja uskallettava kasvaa.
Esimiehelle kasvun paikka tarkoittaa, ei vain irtautumista omasta tutusta työstä, vaan myös kykyä toimia yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Ei voi enää linnoittautua omaan huoneeseensa tai omalle työpisteelleen. On osattava liikkua, sekä fyysisesti että psyykkisesti, oman pisteensä ulkopuolelle. Vastuu laajenee omasta itsestä myös vastuuseen muista.
Vastuuseen ei voi kasvaa ja pyrähtää hetkessä. Vastuun ottaminen myös alaisista vaatii aikansa. Sanotaan, että esimiestyön vaatimaan vastuuseen kasvaminen vie noin puoli vuotta. Sinä aikana mielellä on mahdollisuus asemoitua uudella tavalla laajempaan vastuunottoon. Voi tietysti käydä niinkin, ettei laajempaa vastuunottoa edes ajan kanssa tapahdu. Esimies voi jäädä ikuiseen harhaan siitä, että kaikki asiat lähtevät ja palaavat vain itseen, ikään kuin ympäröivää todellisuutta ei olisi. Näin syntyy itsevaltiaita ja usein narsistiset ihmiset osoittavat juuri näitä itsevaltiaan piirteitä.
Vastuun kanto terveimmillään lisää nöyryyden tunnetta. Mitä isomman asian vartijana toimii, sitä enemmän tervettä nöyryyttä tulisi ilmetä. Nöyryys ei tarkoita nöyristelemistä, vaan nöyryyttä sen edessä, että kantaa vastuuta muistakin kuin itsestään ja omista tekemisistään. Perspektiivin laajetessa kasvaa tieto ja tunne siitä, että on paljon vartijana ja että ympäristöstä tulee pitää huoli. Ilman huolenpitoa, ymmärrystä ja kykyä asettua muiden ihmisten asemaan terve nöyrtyminen ei tapahdu.
Vastuun kasvaminen tarkoittaa parhaimmillaan aktiivisen kuuntelun lisääntymistä, kykyä kuunnella ympäristön signaaleja herkästi. Esimiehelle ei välttämättä tulla suoraan puhumaan epäkohdista, vaan esimiehen tehtäväksi tuleekin kulkea ”joukoissaan” kuuntelemisantennit herkillä. Kun tietää, mitä ympäristössä ajatellaan ja myös tunnetaan, esimies voi kohdentaa oman työnsä oikein ja kantaa siitä täyden vastuun. Ilman tietoa asioiden oikeasta tolasta ei voi ottaa vastuuta, ainakaan oikeista asioista. Esimies etääntyy, jos ei kuuntele. Pahimmillaan hän voi johtaa ihan omassa, yksinäisessä norsunluutornissaan ilman kosketusta ympäristöönsä.
Kannattaa siis olla osa kokonaisuutta esimiesasemasta huolimatta. Kannattaa kuunnella. Kannattaa tukea palautteen antamista omasta esimiestyöstä. Jokainen esimies voi kehittyä, ja ilman kehittymistä esimiestyö jääkin usein torsoksi. Uskalla siis antautua kehittymisen tielle! Kun kaikki aistit ovat avoinna ja oma esimiestyö saa kehittyä koko ajan, syntyy hienoja tuloksia.
