Artikkelit

Pettymysten johtaminen
Lisätty kategoriaan
kirjoittajalta Tiia Arjanne

Johtajiin kohdistuu monenlaisia odotuksia. Johtaja on kuin joulupukki: hänelle esitetään pitkiä toivelistoja ja lahjat pitäisi toimittaa perille viipymättä. Halutaan uusin kännykkä tai omalle projektille lisää resursseja. Halutaan bonusjärjestelmän käyttöönottoa tai henkilöstön kehittämisponnistuksia tai jollekin hankalalle tyypille potkut tai kukkia käytävään ja pullakahvit firman piikkiin.

Eräälle johtajalle, joka oli ollut päättämässä työntekijöille rakennetusta upeasta kuntosalista saunoineen ja uima-altaineen, tuli vaatimus salivaatteiden kuivatuskaapista. Johtajat saavatkin usein kokea, ettei mikään riitä. Oma pettymyksen tunne aktivoituu usein – teki niin tai näin, aina tekee jonkun mielestä väärin.

Johtajan välinearvo

Ihmiset käyttävät esimiehiä joskus omien tarkoitusperiensä, kunnianhimojensa ja toiveidensa täyttäjinä. Se ei ole tietenkään kovin kypsää ihmisten välistä toimintaa, mutta sitä tapahtuu koko ajan. ”Mitä hyötyä minulle on tuosta henkilöstä” saattaa olla ajatuskulku oman toiminnan takana, vaikkei siitä olisikaan itse tietoinen. Elämme kulttuurissa ja ajassa, jonka mallit jopa tukevat välineellistämistä: ”Sinulla on oikeus saada itsellesi kaikki”, ”Sinulla on oikeus voida maksimaalisen hyvin”, ”Usko, että olet paras ja vaadi parasta”, toitottaa ympäristömme viestintä sanoin ja kuvin. Ahneus ja narsistinen tyydytyksen saaminen ovat jo ”normaalia” elämää – eli aivan tavallista arkea. Yhteinen etu, antamisen ja saamisen vastavuoroisuus ovat unohtuneet narsistisessa ajassa.

Narsismin tausta

Normaaliin lapsen kehittymiseen kuuluu narsistinen vaihe, johon liittyy kokemus täydellisestä maailman napana olemisesta ja kaiken saamisesta. Lapsi istuu korkealla syöttötuolissaan ja koko maailma: äiti, isä ja muut läheiset täyttävät kaikki toiveet. Lapsi ilmaisee toiveensa sanoin tai vain elein, ja ympäristö sinkoilee kiireen vilkkaa tyydyttämään lapsen tarpeet. Hän on syöttötuolissaan kuningas tai kuningatar. Hänen toiveensa on laki. 

Vanhempien tehtävä on tarjota lapselle todellisuutta: Ihan kaikkea ei nyt voikaan saada ainakaan ihan heti ja joitakin asioita ei voi saada ollenkaan tai vasta paljon myöhemmin. Lapsi oppii pikkuhiljaa turhautumisten kautta suhtautumaan omiin tarpeisiinsa ja toiveisiinsa kärsivällisesti ja vuorovaikutteisesti. Siihen menee normaalikehityksessä useita vuosia.

Alussa turhautuminen ilmenee raivonpuuskina. Lapsi heittäytyy lattialle kirkumaan, eikä välitä, vaikka lattia sattuisi olemaan kaupan kassan luona. Häntä ei kiinnosta, mitä muut nyt ajattelevat, koska hänelle ei vielä ole ilmiötä ”muut” kypsällä tavalla. Itsen ja muiden välillä ei ole rajaa, vaan lapsi on rajaton ”minä”.

Tämän kehitysvaiheen läpikäyminen ei aina toteudu onnistuneesti. Narsistisen vaiheen häiriöt ovat monitasoisia, mutta periaatteessa kahden tyyppisiä. Lapsi voi jäädä kuninkaana/kuningattarena olemisen harhaan joko siksi, että ympäristö tyydytti kaikki toiveet tai siksi, ettei lapsi koskaan saanut kokea olevansa erityinen ”minä”. Sellainen lapsi on usein kasvatettu pelolla ja liian tiukalla kurilla tai lapsi on jopa henkisesti hylätty.

Johtajan rooli

Kun johtaja on narsististen toiveiden kohteena, hän kokee samanlaista turhautumista kuin vanhemmat, jotka pyrkivät positiivisesti turhauttamaan lastaan ja kertomaan, että kaikki ei olekaan mahdollista. Narsistisessa turhautumisessa oleva ihminen kiukuttelee, heittäytyy hankalaksi, uhittelee, ja voi olla jopa aggressiivinen.

Johtaja, joka yrittää tyydyttää kaikkien kaikkia tarpeita ja kumartaa joka suuntaan kohteliaasti, joutuu painajaiseen. Mikään ei lopuksi riitä kenellekään, aina vaaditaan lisää. Johtaja onnistuu toiminnassaan vain ymmärtämällä, ettei loputon tarpeiden tyydytys ole oikea tie. Vaatii rohkeutta ja jämäkkyyttä käyttää valtaa positiivisesti ja sanoa: ”Tässä kulkee raja.”

Aivan kuten lapsenkin maailmassa, rajat luovat turvaa ja vakautta myös johtamisympäristössä. Vaikka elämme korkean asiantuntijuuden, korostetun vapauden ja itseohjautuvuuden ajassa, ihmisten yhteistoimintaan kuuluvat myös perussäännöt. Niitä ilman elämä on kaaosta ja anarkiaa. Kun on sovittu pelisäännöt, tiedetään, miksi pilli soi. Sääntöjä on rikottu, rajoja on ylitetty.

Sopimukset auttavat myös johtajaa oman jämäkkyyden ylläpitämisessä. Silloin ei tarvitse joka asiaa miettiä aina uudestaan. Johtajan kannattaakin miettiä, minkälaiset rajat haluaa ympäristölleen asettaa ja sitten pitää niistä kiinni. Rajat ja perustoimintatavat sovitaan parhaimmillaan yhdessä muiden kanssa, niihin sitoudutaan, ja silloin kaikki tietävät, minkälainen todellisuus on. 

Jaksaminen

Kaikki pettymykset eivät toki liity narsismiin. Ihmisillä on aivan oikeutettuja toiveita ja odotuksia, joiden kuuleminen on johtajan tehtävä. Ihmiset kokevat aivan todellisia ja asiaankuuluvia harmeja ja huolia varsinkin, jos oman elämän tai työn hallinta vaarantuu. Niidenkin pettymysten vastaanottaminen on johtajan tehtävä. Kuuntelemalla ja ymmärtämällä pettymyksen tunteita johtaja voi nopeuttaa niiden yli pääsemisessä huomattavasti. Silloin tuomitsematon, harmin tunteita ymmärtävä ja kannatteleva asenne on tärkeä. Johtaja on ikään kuin säiliö, joka vastaanottaa toisten tunteet kääntämättä noita tunteita enää itsestään ulospäin.

Johtajan tehtävä on siksi yksinäinen – hänellä ei välttämättä ole lähistöllä ketään, joka puolestaan vastaanottaisi täyttyneen säiliön. Johtajan on tärkeää jaksamisensa kannalta hakea itselleen mentori tai työnohjaaja, jonka avulla oman itsen voi taas voimaannuttaa. Näin johtaja voi pitää huolta työhyvinvoinnistaan ja työmotivaatiostaan jaksaakseen taas kuunnella toiveita, odotuksia ja vaatimuksia, ja ottaa vastaan pettymyksen tunteita, joita työyhteisössä aina ilmenee.

Kirjoittaja: Kehittämisasiantuntija Tiia Arjanne, Integro

Tiia Arjanne

Kehittämisasiantuntija Integro Oy

Lisää kommentti

Peili-uutiskirje

Tilaa 2-4 kertaa vuodessa ilmestyvä Peili-uutiskirje.