Ajan puute tarkoittaa tärkeysjärjestysten puuttumista. Ajan jäsentämistä määrittelee sisäinen arvomaailmamme. Useimmiten varaamme tiedostamattomasti ja automaattisesti aikaa sille, mikä on tärkeää.
Olen tavannut sadoittain johtajia, jotka ovat esimerkiksi väittäneet, että perhe on heille tärkeyslistan kärjessä. He ovat kuitenkin käyttäneet valtaosan ajasta työn tekoon. Silloin he ovat joutuneet elämään arvoristiriidan keskellä. Kun on töissä, tekisi mieli olla kotona lasten kanssa ja kun on kotona, mieltä painavat tekemättömät työt ja tekisi mieli istua tietokoneen ääressä. Mieli on puristuksissa arvojen vastakkaisuudessa.
Johtaja, joka suostuu ajatukseen, että hänelle työ on sittenkin tärkeintä, voi huokaista helpotuksesta. Hänen ei tarvitse enää ylläpitää harhaluuloa perheen paikasta tärkeysjärjestyksessä numero ykkösenä. Sama ristiriita liittyy kaikkeen ajankäyttöön huolimatta siitä, onko johtaja vai ei. Kun tekisi mieli lähteä kävelylle, mutta pienet lapset kotona eivät pärjää yksin, on pakko valita ainoa mahdollinen vaihtoehto. Kun tekisi mieli vain rentoutua sohvalla, mutta mies vaatii apua ruoanlaittoon, on valittava jälleen. Kun, mutta -tilanteita mahtuu ihan tavalliseenkin arkipäiväänkin lukuisia.
Meillä kaikilla on yhtä paljon aikaa vuorokaudessa. Siinä suhteessa olemme täysin tasa-arvoisia. Viikot, kuukaudet ja vuodet pysyvät ruodussaan jollakin ajanlaskusysteemillä huolimatta siitä, missä päin maailmaa asuu. Aikakäsitysten tarkoitus on antaa ajalle rakenne, jota kaikki samassa kulttuurissa elävät seuraavat, ja johon sisältö saa asettua kuin astiaan.
Aika on objektiivinen ja mitattavissa jopa pikosekunnin tarkkuudella, mutta sen käyttö on subjektiivista. On vapaan tahdon alaista, kuinka aikaansa käyttää. Voi valita paljon tekemistä aikaansa, jolloin on kiire. Voi valita aivan liian paljon tekemistä aikaansa, jolloin on stressi.
Pikosekunnit eivät kiinnosta arjessa elävää. Sekuntejakaan emme arjessa kaipaa mitattuina, tai vain harvoin. Tavallinen ihminen mittaa aikaansa tunneissa. Stressaantunut ihminen mittaa aikaansa varteissa tai jopa minuuteissa. Subjektiivisesti koettu ja mitattava aika siis voi vaihdella yksilöstä toiseen.
Oman ajankäytön analysointia varten on syytä pysähtyä ja esittää itselleen kysymyksiä. On tärkeää olla rehellinen, jotta oman ajankäytön totuus paljastuisi. Vain oikean ajankäytön hahmottumisen kautta voi alkaa hallita omaa aikaansa ja tehdä sellaisia valintoja, jotka todella palvelevat itseä.
- Mikä on sinulle elämässä tärkeää eli mitkä ovat arvosi?
- Jäsennätkö nyt aikaasi toivomallasi tavalla?
- Mikä vie aikaasi sinun sitä haluamatta?
- Mitkä ovat päiväsi ”aikasyöpöt” eli tekemiset, jotka vievät enemmän aikaa, kuin mitä olit niihin varannut?
- Mitä voit tehdä asialle?
Aikapaineiden kanssa tuskailu helpottaa heti, kun on rehellisesti tarkistanut omat arvonsa ja niiden vaatiman ajankäytön. Ristiriita katoaa, kun arvot ovat selkeät. Ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä ”väärin” käytetystä ajasta. Oikeastaan kaikki käyttävät aikaa oikein – omien arvojensa pohjalta.
