Blogit

What_Do_You_Need
Anna lupa tarvita – itsellesi ja muille
Lisätty kategoriaan
kirjoittajalta Tiia Arjanne

Syksyn tullen rauhallinen yhteiseloni ampiaisten kanssa on muuttunut kamppailuksi. Pörriäiset lentelevät kuin päättömät, tunkeutuvat minun reviirilleni hakien sokeria ja viimein kuistini grilliin saalistaakseen vihonviimeiset proteiinit ennen väistämätöntä tuhoutumistaan hallaöihin.

Ratkaisu tilanteeseen on helppo. Annan niille, mitä ne tarvitsevat. Vien sokerikipon hieman etäämmäksi kuistiltani ja ne oppivat heti lentämään sinne suorinta tietä hakemaan tarvitsemansa. Näin minäkin saan tarvitsemani rauhan kuistilleni. Ristiriita on hoidettu molempien tyydytykseksi.

Ihmissuhteissa pätee sama yksinkertainen ratkaisu. Anna ihmisille sitä, mitä he tarvitsevat voidakseen hyvin. Perustarpeet: ruoka, juoma, uni, suoja, turvallisuus, yhteenkuulumisen kokemus, arvostuksen saaminen ja mahdollisuus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ovat tarpeita, jotka ovat syvimpiä motivaattoreita ihmisessä. Jokainen meistä on alati tarvitseva. Kaikki mitä tehdään tai jätetään tekemättä kumpuaa viime kädessä näistä perusinhimillisistä tarpeista. Näiden tarpeiden tyydyttymättömyys, tarvedeprivaatio, tekee kenestä tahansa hankalan ihmisen ja kimurantin yhteistyökumppanin.

Tarkoitus ei ole ryhtyä maailmanparantajaksi eikä toisten tarpeista ohjautuvaksi. Loppuunpalaminen lymyää nurkan takana pian, jos koko ajan tyydyttää vain muiden tarpeita. On tärkeää, että omat tarpeet ovat tyydytettyjä ennen kuin voi tyydyttää toisten tarpeita. Jokainen on itse vastuussa omien tarpeiden tyydyttymisestä. Tarvetyydytystä ei voi ulkoistaa.

Tarpeiden tyydytys tapahtuu parhaimmillaan vastavuoroisesti: samalla, kun minun tarpeeni tyydyttyvät, tyydyttyvät sinunkin. Kiukkuisesta lapsesta tulee sävyisä, kun hänelle antaa maukkaan välipalaleivän. Töistä väsynyt ja siksi riitaa kärkkyvä kumppani saa tarvitsemansa, kun ehdottaa hänelle pieniä iltapäiväunia. Taas on rauha maassa – voileiväntekijä ja päiväunille kehoittaja saa ympärilleen mukavia yhteistyökumppaneita.

Monissa perheissä kilpaillaan siitä, kumman tarpeet ovat tärkeämmät. Käydään myös kauppaa: Kun tyydytät ensin minun tarpeeni, voin sitten tyydyttää sinun tarpeesi. Voi myös kiristää: En anna sinulle tarvitsemaasi, jollet sinä… Tällaiset mallit arjen elämässä käyvät hyvin raskaiksi. Niistä voi tulla toistuvia näytelmiä, joissa repliikit ovat aina samat, mutta kukaan ei loppujen lopuksi voita. Kaikille jää paha mieli.

Tarpeita on joskus vaikea erottaa haluista. Meidät on opetettu haluamaan sellaistakin, mitä emme tarvitse. Toisten haluihin suostuminen on aina riskialtista. Olenko vain toisten haluja varten olemassa? Mitä he oikeasti tarvitsevat? Onko halu varaventtiili jollekin tarpeelle, jota ei ilmaista?

Ja jälleen kannattaa palata itseen. Mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin? Osaanko pyytää sitä vai olenko ehkä naamioinut sen jonkin korvikkeen haluamiseen? Kun itse on selvillä vesillä omista motiiveistaan, on helpompi nähdä myös toisten motiivit.

Viisi vinkkiä kannattaa laittaa korvan taakse:

1) Sinulla on lupa tarvita

2) Tiedä, mitä milloinkin tarvitset voidaksesi hyvin

3) Opettele pyytämään tarvitsemasi

4) Erota tarpeet haluista

5) Ole valmis tyydyttämään toisten tarpeita pyyteettömästi, mutta älä unohda omiasi

 

Tiia Arjanne

Kehittämisasiantuntija Integro Oy

Lisää kommentti

Peili-uutiskirje

Tilaa 2-4 kertaa vuodessa ilmestyvä Peili-uutiskirje.