Psykologisen turvallisuuden on havaittu olevan yksi merkittävimpiä tekijöitä tiimityön ja yhteistyön tuloksellisuuden kannalta. Tämän lisäksi psykologinen turvallisuus edistää mm. oppimista, uudistumista ja innovaatioiden syntyä. Aihetta voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Tässä kirjoituksessa peilaan psykologisen turvallisuuden kokemusta käyttäytymistyyleihin, vuorovaikutukseen ja ihmisten luontaisen erilaisuuden ymmärtämiseen.
Psykologisessa turvallisuudessa keskeistä on, että ihminen kokee voivansa olla oma itsensä, ottaa myös riskejä ja tehdä virheitä ja olla silti hyväksytty. Psykologisesti turvallisessa työympäristössä uskaltaa kysyä myös ”tyhmiä” kysymyksiä, olla eri mieltä, pyytää apua, näyttää haavoittuvuutensa ja kertoa puolivalmiista ideoista tai ajatuksista. Psykologinen turvallisuus ei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen koheltaa miten sattuu ja sutta tulee, tai että kaikesta ollaan samaa mieltä.
Psykologiseen turvallisuuteen sisältyy myös rakentava erimielisyys, vaikeidenkin asioiden esille ottaminen ja käsittely sekä reilu ja ihmistä kunnioittava johtaminen. Yhteisiin tavoitteisiin ja työyhteisöön sitoutuminen, innovatiivisuus, uuden oppiminen ja työtyytyväisyys pääsevät kukoistamaan psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä, mikä mahdollistaa myös entistä korkeampien tavoitteiden asettamisen ja saavuttamisen.
Käyttäytymistyylit erilaisuuden ymmärtämisen apuna
Käyttäytymistyylien tuntemus auttaa tunnistamaan ihmisten luontaista erilaisuutta käytännön vuorovaikutustilanteissa. Tällöin erilaiset toimintatavat on helpompi nähdä voimavarana kuin turvallisuutta heikentävänä tekijänä. Peili-käyttäytymisprofiilin viitekehys kuvaa neljää erilaista luontaisinta toimintatapaa eli pääkäyttäytymistyyliä, ja viitekehys jakaantuu vielä 21 tarkempaan käyttäytymistyylikuvaukseen. Kaikki käyttäytymistyylit ovat tasa-arvoisia ja yhtä hyviä, mutta niiden vahvuudet ja tyypilliset haasteet eroavat toisistaan. Pääkäyttäytymistyylit ovat edistävä, kannattava, määrätietoinen ja analyyttinen.
Edistävä ihminen on tyypillisimmillään uusista asioista ja ideoista innostuva spontaani alulle panija, jonka kärsivällisyys ei aina riitä kaiken loppuun saattamiseen tai yksityiskohtien viilaamiseen. Ihmiskeskeisenä individualistina edistävä nauttii vuorovaikutuksesta ja esillä olemisesta, mutta kyllästyy helposti rutiineihin.
Kannattava henkilö on muita ihmisiä huomioiva yhteistyön rakentaja, joka pyrkii sopuratkaisuihin, mutta saattaa itse kärsiä päättämättömyydestä. Ihmiskeskeisenä tiimipelurina hän on hyvä kuuntelija, joskaan hänen ei aina ole helppo ilmaista omaa, varsinkaan vastakkaista kantaansa asioihin.
Määrätietoinen ihminen tarvitsee tavoitteita, tehokkuutta ja aikaansaamista, jolloin häneltä voi helposti jäädä huomioimatta muiden ihmisten tarpeet ja tunteet. Asiakeskeisenä yksilösuorittajana määrätietoinen on päättäväinen ja jämäkkä tyyppi, joka saattaa joskus lannistaa ja pomottaa hienovaraisempia ihmisiä.
Analyyttinen henkilö on luontaisesti tarkka, perusteellinen ja sinnikäs, mikä saattaa joskus johtaa yksityiskohtien suohon pääväylällä pysymisen sijaan. Asiakeskeisenä pohdiskelijana hän arvostaa tietoa, varmuutta ja (työ)rauhaa, joten hänen on usein vaikea ottaa riskejä tai innostua puolivalmiista ideoista.
Tarkoitus ei ole lokeroida ihmisen koko yksilöllisyyttä käyttäytymistyylien avulla, mutta ne ovat kätevä apu, kuin suuntaa antava kompassi, arjen vuorovaikutustilanteiden ymmärtämiseen. Huono käytös on tietysti aivan eri asia kuin käyttäytymistyyleihin liittyvä luontainen tapa toimia. Kuka vain voi käyttäytyä hyvin tai huonosti niin halutessaan.
Käyttäytyminen ja tahaton turvattomuuden luominen
Jos emme ymmärrä ihmisten luontaista erilaisuutta ja osaa huomioida sitä yhteistyössä sekä yksilöiden että koko työyhteisön näkökulmasta, voi toisinaan syntyä erilaisia tahattomia turvattomuuden kokemuksia – se toisen paras kun voi olla toisen painajainen! Esitän asian nyt aika ronskisti kärjistäen kunkin käyttäytymistyylin osalta. Mukana on myös jokaisen pääkäyttäytymistyylin tyypillisimpiä psykologista turvallisuutta lisääviä tapoja toimia.
Edistävän porhaltaessa eteenpäin erilaisten ideoiden sekamelskassa huolellisempia hirvittää. Edistävän poukkoilevaisuus ja sitoutumattomuus asioiden loppuun saattamiseen syö ja hermostuttaa pitkäjänteisempiä ja tavoiteorientoituneempia ihmisiä. Edistävän itsensä johtamisen slogan voisikin olla: ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”.
Edistävän tapa puhua asioista avoimesti ja innostua uusista ideoista sekä kokeiluista puolestaan edesauttaa psykologisen turvallisuuden kehittymistä sekä ajatusten jakamista.
Kannattavan pyrkimys säilyttää sopuisa ilmapiiri ja huomioida kaikkien ihmisten tarpeet voi pahimmillaan johtaa ongelmien muhimiseen ja selän takana kuiskutteluun. Tästä seuraa helposti päinvastainen lopputulos eli ilmapiirin huonontuminen, epävarmuus ja vaiettujen asioiden valta. Rohkaisuksi kannattavalle: ”Nosta kissa pöydälle”.
Kannattavan hyväksyvä ja muita ihmisiä huomioiva lähestymistapa sekä pyrkimys hakea yhteisymmärrystä luo parhaimmillaan vankkaa turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta.
Määrätietoisen yksinäinen ratsastus kohti tulokset maksimoivia tavoitteita voi vaikuttaa siltä, että inhimillisyys unohtui matkasta. Asioiden tehokas organisointi saattaa muista ihmisistä tuntua tylyltä käskytykseltä, joka vie voimat, motivaation ja itseluottamuksen. Muistutukseksi määrätietoiselle: ”Yhteistyö on voimaa”.
Määrätietoisen suoruus ja kainostelemattomuus vaikeidenkin asioiden edessä taas rakentaa turvallisuutta ja luo johdonmukaisuutta, koska muiden ei tarvitse arvailla hänen ajatuksiaan ja suunta on selvä.
Analyyttisellä on taito olla kriittinen ja bongata suunnitelmista erityisesti erilaiset riskit ja virheet. Niinpä analyyttinen ei mielellään anna tilaa puolivalmiille ideoille, uusille kokeiluille tai säännöistä ja rutiineista poikkeamiselle, mikä latistaa ja turhauttaa uudistushaluisempia ja ripeämpiä ihmisiä. Pohteeksi analyyttiselle: ”Virheistä voi oppia”.
Analyyttisen kohdalla turvallisuutta lisäävänä tekijänä puolestaan toimii uskottavuus ja varmuus, sillä hänen kertomansa asiat ovat yleensä faktaperusteisia, tarkistettuja ja täsmällisiä tietoja.
Aina asiat eivät näyttäydy näin mustavalkoisesti, mutta moni varmaan tunnistaa edellä kuvatun kaltaisia hahmoja elämänpiiristään. Etenkin johtavissa tehtävissä toimiessaan vahvasti vain omaan käyttäytymistyyliinsä identifioituneet henkilöt saattavat joko tiedostaen tai tiedostamattaan ajaa omaa toimintatapaansa hyvinkin vahvasti koko ryhmän tai yrityksen ainoaksi oikeaksi tavaksi toimia. Tämä kaventaa erityyppisten ihmisten tilaa olla oma itsensä, ryhmässä olevien vahvuuksien käyttöä sekä kokemusta psykologisesta turvallisuudesta.
Omien vahvuuksien annostelu
Kukaan meistä ei ole täydellinen ja se, mikä on toisaalta vahvuus, on usein toisaalta myös haaste. Kyse onkin eräällä tapaa omien vahvuuksiensa sopivasta annostelemisesta sekä muiden ihmisten huomioimisesta riittävässä määrin. Usein riittää, että menee puoli askelta vastaan. Ja ihan paras tapa luoda tasapainoa ja synergiaa on yhdistää erilaisia vahvuuksia. Kun esimerkiksi vahvasti etenevä asiaihminen liittoutuu ihmisiä luonnostaan huomioivan yhteishengen luojan kanssa, on odotettavissa huippuluokan antia. Tämä tietysti edellyttää, että nämä henkilöt ymmärtävät ja arvostavat aidosti toistensa vahvuuksia ja heillä on taito tehdä yhteistyötä.
Tietoisuus ja ymmärrys ihmisten luontaisesta erilaisuudesta auttavat hyväksymään ja kunnioittamaan erilaisia ihmisiä sekä antamaan tilaa erityyppisille vahvuuksille. Asenne onkin tärkein voimavara, kun haluaa harjaannuttaa omia vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojaan erityyppisten ihmisten kanssa. Mitä enemmän meillä on tietoa, taitoa ja aitoa arvostusta erilaisia ihmisiä kohtaan, sitä paremmassa ja psykologisesti turvallisemmassa ilmapiirissä pystymme tekemään yhteistyötä.
Tässä kirjoituksessa olen käyttänyt lähteenä psykologista turvallisuutta käsittelevää Työterveyslaitoksen Pelotta töissä – psykologinen turvallisuus työyhteisössä -julkaisua, joka on selkeä ja kompakti kiteytys aiheesta. Suosittelen!
