Muiden antama, toivottavasti pääsääntöisesti asiallinen ja rakentava, palaute on arvokasta monestakin näkökulmasta. Olemme väistämättä oman kuplamme sisältä maailmaa tarkastelevia olentoja, joiden minäkuvaan vaikuttavat niin sisäiset kuin ulkoisetkin tekijät.
Kukaan ei voi suoraan nähdä ajatuksiamme tai tunteitamme, mutta osa niistä välittyy muille ihmisille käyttäytymisemme ja itseilmaisumme kautta. Kukaan muu ei ole elänyt kaikkia elämäämme kuuluneita kokemuksia, eikä kenelläkään toisella, identtisiä kaksosia lukuun ottamatta, ole tismalleen samanlaista biologista pohjaa.
Sisäinen kriitikko, ihanneminä ja kanssaihmisten palaute
Kun ajattelemme tai kenties arvioimme itseämme jonkin arviointikyselyn perusteella, voi mukaan tulla monta vaikuttavaa tekijää. Sisäinen kriitikko nostaa päätään, tai näemme itsemme ihanneminän kaltaisena versiona itsestämme. Mietimme itseämme kaikissa erilaisissa tilanteissa, emmekä ehkä osaa enää erottaa olennaista epäolennaisesta. Myös lapsuudesta saakka tallentuneet ulkopuolelta tulevat signaalit ja sanomiset ovat sisäistyneet osaksi minäkuvaamme. Lisäksi niin sanottuja sokeita pisteitä löytyy väistämättä – joko emme yksinkertaisesti tiedosta kaikkia puoliamme tai emme vain halua nähdä saatikka myöntää niiden olemassaoloa.
Onneksi apu on lähellä. Kanssaihmisten tarkat silmät, korvat ja muut aistit ovat havainnoineet toimintaamme ja tapaamme olla tässä maailmassa. Havaintojen pohjalta heille on muodostunut meihin liittyviä mielikuvia, tuntemuksia, käsityksiä ja näkemyksiä, joista toisinaan saamme tietoomme pieniä palasia. Nämä rippuset kertovat mm. siitä, kuinka muut kokevat meidän tapamme toimia, reagoida ja ilmaista itseämme.
Joskus palaute on spontaania ja aina enemmän tai vähemmän palautteen antajan omilla tunnetiloilla ja arvostuksilla värittynyttä. Ystävä voi ylistää kiitoksin tai kertoa pettyneensä meissä johonkin. Esihenkilö saattaa kertoa työhön liittyvää palautetta kehityskeskustelussa tai muissa tilanteissa. Kollega avaa sanaisen arkkunsa tai asiakkaalta tulee roppakaupalla risuja tahi ruusuja. Erilaisia palautekyselyitä tehdään myös osana työelämän kehittämistoimenpiteitä.
Itsearvio ja muiden arvio poikkeavat toisistaan usein
Yksi väline työyhteisöjen kehittämiseen on henkilön käyttäytymistyyliä, kohtaamiskykyä sekä luottamuksen rakennetta kartoittava Peili-käyttäytymisprofiili. Mukana on sekä itsearvio että muiden henkilöiden antama arvio, joka on keskiarvo vähintään viiden muun ihmisen antamista vastauksista. Kun arvioitavan henkilön itsearviota ja muiden antamaa arviota käyttäytymistyylistä verrattiin Peili-käyttäytymisprofiilissa, lähes puolessa tapauksista itsearvion ja muiden arvion välillä oli selkeä ero. Tutkimuksessa käytetyssä otannassa oli yhteensä yli 8 800 Peili-käyttäytymisprofiilia.
Vain 18 %:lla arvioiduista henkilöistä sekä itsearvio että muiden antama arvio sijoittuivat Peili-viitekehyksen 21 eri vaihtoehdosta samaan käyttäytymistyyliin. Nämä ihmiset tiedostavat erittäin hyvin, miten muut ihmiset kokevat heidän luontaisen toimintatapansa eli käyttäytymistyylinsä. Usein itsetuntemusta parantaa, jos esimerkiksi työn kuvaan on kuulunut jo pidemmän aikaa tämän kaltaisten asioiden pohtiminen ja henkilölle on tehty useita erilaisia profiileja ja testejä.
Yhteensä 53 %:ssa tutkituista tapauksista itsearvio ja muiden antama arvio olivat nk. tahkotoleranssin (yhteinen rajaviiva käyttäytymistyylikartan lohkoissa) mukaan joko saman tai viereisen käyttäytymistyylin alueella. Näin ollen 47 %:lla itsearvio ja muiden arvio ovat jo selkeästi kauempana toisistaan.
On siis tuiki tavallista, että asiat näyttävät selvästi erilaisilta oman kuplan uumenista koettuna kuin vierestä käsin katsottuna. Mitä suurempi ero itsearvion ja muiden arvion välillä on, sitä enemmän arvokasta tietoa muiden antama palaute tarjoaa. Kokemuksemme mukaan näissä tapauksissa arvioitava henkilö kuitenkin usein kokee muiden palautteeseen perustuvan Peili-käyttäytymistyylikuvauksen sopivan itseensä paremmin kuin itsearvion pohjalta saadun tuloksen. Tämäkin kertoo osaltaan siitä, että muiden arviot ovat huomioon ottamisen arvoisia ja voivat edesauttaa itsetuntemusta.
Hyödyt irti palautteesta
Saamaansa palautetta ei kannata niellä purematta. Toisaalta suodattamisen vastapainoksi palautteeseen voi suhtautua myös löytöretkeilijän innokkuudella. Löytyykö muiden reaktioista, sanoista tai palautetyökalun tuloksista jotakin, mikä viittaa kartoittamattomaan maaperään minäkuvan alueella? Paljastuuko uusia rosoja tai vihjeitä vielä osittain kätkössä olevista aarteista? Onko jotain, jossa haluaisin kehittyä suuntaan tai toiseen? Olisiko aiheellista laajentaa tai rikastaa minäkuvaa uusilla elementeillä?
Sääli sinänsä, että edelleenkin sen positiivisimman ja kattavimman palautteen moni saa vasta vaihtaessaan työpaikkaa, siirtyessään eläkkeelle tai muistotilaisuuden ”sana on vapaa” -osiossa.
Peili-käyttäytymisprofiilin näkökulmasta palautteesta, niin positiivisesta, neutraalista kuin kriittisestäkin, on hyötyä ainakin seuraavissa asioissa:
- Avartaa käsitystämme itsestämme nostamalla esiin vahvuuksia, joita olemme ehkä itse pitäneet itsestään selvyyksinä tai jättäneet huomiotta, sekä särmiä, jotka muut voivat kokea tukalina tietyissä tilanteissa.
- Auttaa onnistumaan yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa entistä paremmin.
- Parempi itsetuntemus auttaa myös sekä asettamaan että saavuttamaan tavoitteita itselle sopivalla tavalla.
Mikä sinun elämässäsi on ollut merkityksellistä tai hyödyllistä palautetta, jota olet saanut muilta? Mitä siitä on seurannut?
Lähteet:
Ville-Juhani Ilmarinen, Helsingin yliopisto, tilastolliset analyysit 2012.
Peili-käyttäytymisprofiilin sertifiointimateriaali.
