Blogit

Multitasking – helppoa vai mahdotonta?
Lisätty kategoriaan
kirjoittajalta Tiia Arjanne

Multitasking, eli monitekeminen, tarkoittaa kykyämme toimia, tehdä ja käyttäytyä monen asian parissa samanaikaisesti.

Monitekeminen kykynä on ollut kyseenalaistettu viime aikojen artikkeleissa ja kirjoituksissa. On annettu ymmärtää, ettei monitekeminen ole mahdollista. Ehdotan kuitenkin uutta pohdintaa – olisimmeko sittenkin luontaisia multitaskaajia ja jopa niin, että ilman sitä ei ihminen lajina olisi selviytynyt?

Multitasking, eli monen asian tekeminen samanaikaisesti (simultaneous tasking), on ihmisen perusluonto. Aivomme ovat koko ajan virittyneet vähintään kolmelle perustaajuudelle. Aivot ovat kompleksinen systeemi ja tuhansia asioita tapahtuu pääkopassamme koko ajan samalla, kun ympäristö syöttää koko ajan signaaleja ja aivomme joutuvat niitä työstämään.

Sisäisten ja ulkoisten ärsykkeiden ja niiden monikerroksinen työstäminen sekä samanaikaisesti monen asian tekeminen fyysisesti vaatii koneistoa, joka on hienosti viritetty monitoimikone. Sellainen meillä on jo syntymästä lähtien: aivot, jotka sekä analysoivat, tuntevat sekä lähettävät toimintakäskyjä keholle ja keho toimii moitteettomasti annettujen ohjeiden mukaan. Ilman tätä high tech -kapasiteettia olisimme kuolleet sukupuuttoon.

Sen sijaan monikeskittyminen (multi simultaneous focusing) on asian syvempi taso, ja tutkimusten mukaan näyttää pitävän paikkansa, että on ainakin haastavaa pitää monia asioita huomion keskipisteessä samanaikaisesti, samalla sekunnilla. Mutta onneksi aivot osaavat pilkkoa asioita, rytmittää tiedon välittämistä elimistöön oikeatahtisesti ja koko ajan kokonaiskuormitusta analysoiden.

Monitekemisessä onkin enemmän kyse siitä, että asiat voivat olla samanaikaisia, mutta ne ovat myös kerrosteisia. Keskittymisfokus voi olla vain yhdessä asiassa kerrallaan, mutta keskittymisen siirtäminen yhdestä asiasta toiseen vie vain nanosekunnin. Näin siis monikeskittyminenkin on vain “ajan asia”.

Monitekeminen on kuitenkin siis mahdollista. Sen perusta on kykymme muistaa. Voimme samanaikaisesti tietää, että lihapata on uunissa, pyykinpesukone on päällä huuhteluvaiheessa ja kiinnostava puhelu ystävän kanssa on menossa. Samanaikaisesti voimme kulkea asunnossa pyyhkien pölyjä, ja voimme myös vilkaista televisiosta tulevia uutisia sisäistäen tietovirtaa siitä, mitä maailmassa juuri nyt tapahtuu.

Aivot toimivat koko valveen ajan sekä aivokuoren (järkeilevä osa, nykyhetkessä), limbisen järjestelmän (tunteet, intuitio) sekä selkäydinjatkeen (vaistonvaraisuus) tasoilla. Meitä voi ilahduttaa lihapata uunissa ja olemme varovaisia avatessamme uunin kuuman luukun samanaikaisesti, kun harmittelemme pyykinpesukoneen hitautta ja puhumme empatiaa tuntien ystävämme kanssa ja sadattelemme, miksi pölyä kertyy niin nopeasti. Televisiossa näkyy taas pommi-isku maailmalla, useita ihmisiä on kuollut ja voimme tuntoa myötäsurua ja hätäännystä maailman tilasta ja toivoa, että maailma rauhoittuisi. Kaikki nämä tekemiset, ajattelut, tunteet ja tarpeet/toiveet tapahtuvat yhtä aikaa.

Ajattelun ja läsnäolon fokus siirtyy valon nopeudella puuhastelusta toiseen, ajatuksesta toiseen, tunteesta toiseen ja vaistosta toiseen. Aivot ovat todella nopea laite, kaikki keksimämme laitteet jäävät kalkkiviivoille, kun aivomme ovat jo perillä. Kaikki sisäisen tietokoneemme ohjelmat ovat yhtäaikaisesti päällä valvetilassa. Yöllähän mielen valtaa limbinen järjestelmä – muutenhan emme voisi nähdä järjettömiä unia – sekä selkäydinjatke, joka vaistonvaraisesti tarkkailee kaikkea. Heräisimme heti, jos joku vaara uhkaisi meitä, jos jotain odottamatonta tapahtuisi, joka ei kuulu oletusarvoisen yömme kulkuun.

Aivojen toimintakyvyn ylläpitämiseksi on tärkeää käyttää niitä. Aivoja voi myös kehittää ja on mahdollista oppia tietoisesti siirtymään yhdeltä aivojen kanavalta toiselle. Päätös kuunnella jotakin aivonosaa on itseasiassa yhtä helppoa kuin kaukosäätimen käyttö. Riittää vain päätös siitä, millä kanavalla aikoo seuraavaksi olla, vai olisiko multikanavaisuus juuri nyt hyväksi.

Minkä tahansa päätöksen- ja ongelmanratkaisun äärellä kolme kysymystä riittää:

  • Mitä tästä ajattelen?
  • Mitä tunteita tämä herättää?
  • Mikä on vaistonvarainen tuntemukseni?

Käyttämällä näitä kolmea kanavaa missä tahansa tilanteessa saat aivokapasiteettisi kokonaisvaltaisesti käyttöön. Käyttöjärjestelmä on helppo ja softana toimivat kaikki elämän varrella tuotetut viisaudet ja kokemukset. Aivojen kerroksissa elää valtava tietomäärä, joka vain odottaa käyttämistään!

 

Tiia Arjanne

Psykologinen asiantuntija, Peili Consulting Oy

Lisää kommentti

Peili-uutiskirje

Tilaa 6-8 kertaa vuodessa ilmestyvä Peili-uutiskirje.