Ihmisenä olemisen kolme tärkeintä käsitettä menevät usein sekaisin. Itsetunto on tervettä luottamusta itseen siten, ettei itseä tarvitse yli- eikä aliarvostaa. Itsetuntemus on taas oikeaa tietoa siitä, miten toimii erilaisissa tilanteissa. Itsetuntemus liittyy myös omien rajojen tuntemiseen: missä itse alkaa ja missä se päättyy. Ihmisten tuntemus taas liittyy erilaisuuden ymmärtämiseen ja parhaimmillaan erilaisten ihmisten kunnioittamiseen.
Kaikki nuo termit ovat kykyjä, joita jokainen ihminen tarvitsee. Syntyy hyvää vuorovaikutusta ja hyviä ihmissuhteita, jos nuo kaikki kolme ihmisenä olemisen suurta teemaa ovat kunnossa.
On onnellista, jos ihmisellä on hyvä itsetunto. Se tarkoittaa hyvää ja myönteistä, mutta realistista käsitystä itsestä. Itsetunto on jo lapsuudessa syntynyt perusta sille, että näkemys itsestä on myönteinen ja voimaannuttava. Se tarkoittaa kykyä luottaa itseensä myös elämän tiukoissa paikoissa. Se on tietoa siitä, että osaa, kykenee, voi oppia ja kehittyä. Itsetunto ei ole tunnetta siitä, että on ”valmis” ihmisenä, vaan alati uutta oppiva ja siten itseään jatkuvasti laajentava. Itsetunto voi olla myös yli- tai alikorostunut. Ylikorostunut itsetunto saattaa viitata narsismiin ja alikorostunut itsetunto voi ennustaa masennuksen riskiä.
Itsetuntemus on kykyä ”nähdä itsensä sisään”. Itsensä hyvin tuntevalla on usein terve kyky tutkiskella itseään ja tietää, miten tuo itse on rakentunut. Se tarkoittaa oman käyttäytymisensä tuntemista ja kykyä ennakoida omat reaktionsa monenlaisissa tilanteissa. Se on kuin maiseman kartta, jonka tuntee hyvin, ja jossa osaa liikkua.
Toisten ihmisten tuntemus vaatii hyvää psykologista silmää ja usein myös kykyä kuunnella. Tiedänkö, miten erilaiset ihmiset toimivat ja mitä heiltä voi odottaa? Ihmiset ovat hyvin monessa asiassa erilaisia. He käyttäytyvät monissa tilanteissa eri tavoin, heillä voi olla aivan erilaiset arvot ja hyvinkin erilaiset tarpeet kuin itsellä. Heillä voi olla erilainen tempo käyttäytymisessään, toiset ovat nopeita ja toiset verkkaisempia. Nämä tempoerot ovat geneettisiä temperamenttipiirteitä, ja ne on vain hyväksyttävä – itsessä ja toisissa.
Viisaus toisten ihmisten käyttäytymisestä lisääntyy huimasti kuuntelemalla ja arvostamalla erilaisuutta. Ymmärtämällä ja hyväksymällä ihmiset sellaisina kuin he ovat, vapauttaa energiaa myönteiseen vuorovaikutukseen.
Kaikki nämä kolme ihmisenä olemisen suurta teemaa – itsetunto, itsetuntemus ja toisten ihmisten tuntemus – kehittyvät katsomalla peiliin. Oman itsen kehittymisen kautta yhteistyö muiden kanssa tulee jouhevammaksi. Ei ole mahdollista muuttaa ketään toista, joten siihen ei energiaa kannata suunnata. Vain itseään voi koulia, jos niin haluaa.
