Kiinnostus ja halu tehdä työtä ovat ihmisen perimmäisiä tarpeita ja terveyden merkki. Työ tuo elämään mielekkyyttä, ja sen myötä rakentuvat elämän peruspilarit. Milloin sitten työntekemisen määrästä tai työn tekemiseen liittyvästä palosta kannattaa huolestua? Tärkein kysymys kuuluu: Mihin asti terve rakkaus työhön on tervettä?
Monet meistä tuntevat ihmisiä, jotka ovat työn pauloissa. Tiedämme historiasta henkilöitä, jotka ovat ponnistelleet työn parissa ihan loppumetreille asti. Toiset heistä ovat kuuluisuuksia, jotka ovat muuttaneet maailmaa, ajattelua tai jotakin tieteen, taiteen tai käden työn alaa tekemisellään. He ovat jatkaneet työtään kuolemaansa asti. Eläkepäiviä ei ole vietetty, eikä eläkkeelle jäämisen ajankohtaa ole edes ajateltu.
Ihminen voi rakastaa työtään silloin, kun sen kautta toteutuu jokin taito, kyvykkyys tai jo geneettisesti periytynyt lahjakkuus. Voisikin sanoa, että työstä tulee rakkaussuhde tai jopa intohimo, kun itseys täyttyy sen kautta. Sehän ei tarkoita, ettei muuta elämää ole, etteivät muutkin asiat elämässä olisi merkittäviä. Työ vain auttaa kanavoimaan sen palon, joka itsessä on, ehkä jo syntymästä saakka.
Milloin sitten on kyse työnarkomaniasta ja sairaasta suhteesta työhön? Työnarkomania diagnosoituu tiettyjen perusoireiden kautta. Onkin tärkeää tunnistaa, miten nämä sairaalloisen työriippuvuuden oireet näyttäytyvät arjessa. Vastaamalla seuraaviin kysymyksiin voit analysoida omaa suhdettasi työhön.
Sairauden luonteen saaneeseen työintoon liittyvät kysymykset ja oireet:
1.Tuntuuko sinusta työn tekeminen paremmalta kuin vapaa-aika? Onko mielesi jopa alavireinen työn ulkopuolella?
Tällöin voi olla kyse työriippuvuudesta, jonka vierotusoireet kytkeytyvät päälle vapaalla. Psykologinen riippuvuus näkyy vapaa-ajan kokemuksessa.
2. Oletko stressijuoppo?
Olet “parhaimmillasi” stressissä. Stressihormonien, kuten kortisolin ja adrenaliinin, virratessa suonissa tuntuu “hyvälle”. Tällöin kemiallinen eli fyysinen riippuvuus on syntynyt.
3. Onko elämäsi kapeutunut? Oletko etääntynyt “tavallisesta” elämästä ja ympäristöstäsi?
Enää ei kiinnosta muu kuin työ. Normaalien sosiaalisten suhteiden, myös oman perheen, väliin muodostuu kuilu, ja perhe alkaa kärsiä. Riippuvaisen lähipiiri tunnistaa ongelman, vaikka riippuvainen ei itse sitä näekään.
4. Onko sinulla kiihkeä halu pitää kiinni tilanteesta, joka ruokkii työnarkomaniaa?
Haluat hakeutua yhä haasteellisempiin tehtäviin ja aikasi valuu entistä enemmän työn suuntaan.
5. Käytäkö ilmaisua: “Ei minulla ole ongelmia!”
Jos käytät tätä ilmaisua, voi olla, että olet sokeutunut tilanteellesi. Työnarkomaani kun ei katso peiliin eikä halua asiasta edes puhuttavan. Sinulla on sata hyvää syytä ja selitystä tehdä, kuten teet. Oman tilanteen kieltäminen on työnarkomanian oire, vaikka sairastunut itse pitää sitä usein hyveenä.
Terveyden- ja sairauden hoito alkaa aina nykytilanteen selkeällä hahmottamisella. Mikäli tunnistit itsesi edellä olevien kysymysten kautta, ehdotan, että pysähdyt. Stressin ja työnarkomanian hoitaa juuri pysähtyminen, mikä on myös oman jaksamisen kannalta elintärkeää. Pysähtyminen voi olla etelän lomamatka, viikko eräkämpässä, tai vaikka perheen ja ystävien kanssa vietetty aika ihan kotikulmilla.
Elämme paradoksien aikaa. Vauhti pitäisi olla koko ajan kova ja vauhdin huumassa unohtuu, että myös huippuviritetty koneisto vaatii tankkausta sekä pysähtymistä jaksaakseen. Vältä ylikuumenemista. Anna koneistosi levätä sekä mielen että fyysisen tekemisen tasoilla. Jos tunnistit kysymysten avulla itsessäsi työnarkomanian oireita, varoitusvalo on päällä, ja se sanoo STOP!
Jos taas teet työtä rakkaudesta työhön, kuulut onnekkaiden joukkoon, sillä rakkauden syntyminen työhön ei ole itsestään selvää. Silkasta mielihyvästä mutta ilman riippuvuutta työtä tekevät ihmiset ovat löytäneet merkitystä antavan elämäntehtävän, jossa he saavat toteuttaa itseään.
