Blogit

Ukkeli auttaa toista tiilimuurin yli
Luottamuksen ytimessä: minä, sinä ja me
Lisätty kategoriaan
kirjoittajalta Tiia Arjanne

Työyhteisön ja tiimin turvallisuus tuntuu olevan kuuma aihe ja ihan syystä. Jos tiimissä tai jopa koko työyhteisössä luottamustaso on korkealla, voidaan liputtaa korkealle – sekä tekemisen meiningissä että tulosten tekemisessä. Työyhteisön jäsenet saavat olla omia itsejään ja mikä tärkeintä: ei tarvitse pelätä, olla varuillaan, epäillä eikä kyräillä. Pelko vie tekemisestä ja yhteisön ihmissuhteista kaiken valon ja ilon.

Pienikin turvattomuus yhteisössä voi olla tuhoisaa. Se laukaisee aivan tiedostamattomasti koko kehon ja mielen mekanismin puolustuskannalle. Ihminen pienenee, lakkaa antamasta itsestään lahjojaan, joita jokainen on täynnä. Kun sitten koko yhteisö pitää lahjansa visusti piilossa, alkaakin pelkkä selviytymisen vaihe.

Selviytyminen työn teon merkityksenä ei ole tyydyttävää. Työpaikkailmoitukset aivan muualle alkavat kiinnostaa. Vaihtoehtoisesti joku voi ajatella ja toivoa: ”No niin, nyt ryhdytään sitten vaan kaikki luottamaan toisiimme”. Millään kehotuksella tai käskyllä luottamukselle ei kuitenkaan tapahdu mitään hyvää – päinvastoin. Kehotus tuntuu pikemminkin huijausviestiltä. Lahjat viedään visusti piiloon lukkojen taakse.

Luottamuksen tasot ja osa-alueet

Luottamus on laaja ja syvä käsite. Se on kaiken yhteistyön alkuliima, johon vaikuttavat luottamuksen kolme tasoa:

  • yksilön luottamus omaan itseen
  • yksilön luottamus toisiin
  • kollektiivinen luottamus

Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että vain tietynlainen viestintä ja yhdessäolon laatu rakentavat luottamusta. Näitä luottamusta rakentavia elementtejä eli luottamuksen osa-alueita ovat:

  • avoimuus
  • suoruus
  • uskottavuus
  • hyväksyntä

Luottamus omaan itseen

Itseluottamus rakentuu terveeksi ja vankaksi, kun lasta kohtaan osoitetaan luottamusta: osaat, pystyt, kykenet! Myös viestit siitä, että lapsi on rakastettava ja riittävä sellaisena kuin on, eikä esimerkiksi vain suoritusten kautta, synnyttää vankan ja terveen kyvyn luottaa itseensä. Se kantaa pitkälle.

Pieni ihminen on täysin ympäristönsä viestinnän ja mallien varassa. Itseluottamuksen rakentuminen on suuressa vaarassa, jos lapsi on kotikiusattu. Jos lasta parjataan tai vähätellään kotona tai suljetaan hyväksynnän ja rakkauden ulkopuolelle, lapsi ei voi mitenkään synnyttää itseluottamusta omin voimin.

Yhtä haitallinen ilmiö on myös ylikiitelty lapsi. Jos lapsi on saanut toistuvasti katteetonta, positiivista palautetta ja ihailua, on voinut syntyä epärealistinen usko ja luottamus itseen.  Sisimmässään lapsi tietää, että itseluottamus on lopulta ontto. Syntyy epäilys itseen ja itseluottamus jää pysyväksi kysymys- tai huutomerkiksi.

Sekä parjattu että ylikiitelty lapsi voi puolustusmekanismina kehittää valheellisen itseluottamuksen, joka on tyypillinen narsistissävytteisillä persoonallisuuksilla. Silloin puhutaan ”as if” -ilmiöstä, eli syntyy ”mukamas, ikään kuin” -itseluottamus. Lähemmässä tarkastelussa ilmenee, että itseluottamukselta näyttävän pinnan alla onkin pelkkää tyhjää.

Hyvin tavallinen on myös pieni epäilys omasta kyvykkyydestä, jolloin puhutaan hauraasta itseluottamuksesta. Silloin ihminen pelkää jotenkin paljastuvansa: ”Jos ihmiset tietäisivät, millainen todella olen, he eivät pitäisi minusta.” Tällöin puhutaan huijarisyndroomasta, josta nykyään käytetään fiinimmin termiä imposter syndrome tai imposter phenomen. Jokaisella, joka on hieman epävarma itsestään, on siivu tuota huijarisyndroomaa ja se onkin hyvin normaali ilmiö. Suurta huolta tuosta ilmiöstä ei tarvitse kantaa, vaikkakin sillä voi olla laajallekin ulottuvia vaikutuksia ihmisen elämään ja valintoihin. Pieni sisäinen epävarmuus on kuitenkin useimmiten kelpo kannustin.

Hyvissä ystävyys- tai rakkaussuhteissa ihminen voi tulla rakentavalla tavalla haastetuksi. Hän joutuu kohtaamaan haurautensa, epärealistiset luulonsa, ylimitoitetun itsetyytyväisyytensä. Jos elämä ei korjaa ennen aikuisikää, prosessi vaikeutuu. Voi syntyä epäterveitä käyttäytymismalleja, joilla huonoksi jäänyttä itseluottamusta pyritään kompensoimaan. Onneksi kasvaminen ja kehittyminen on syvä ihmisluonnon tarve. Jos sen kutsua kuuntelee, terveen itseluottamuksen rakentaminen ei ole koskaan liian myöhäistä.

Luottamus toisiin

Kun pystyy ja uskaltaa luottaa toisiin, syntyy usein voimakas positiivinen tunne. Voima, jonka yhteistyöstä silloin saa, kantaa tiukkojenkin paikkojen yli. Syntyy positiivinen kierre. On lohdullista tietää, että saa tukea, kannustusta ja hyväksyntää. Toisiin luottamisessa voi tietysti myös pettyä. Jotkut ympärillä olevat ihmiset voivatkin osoittautua petollisiksi. Mutta jos oma itseluottamus on vakaa ja vankka, pettyminenkin on kestettävissä helpommin, eikä se kaada kumoon.

Toisiin ihmisiin luottaminen saa kaikupohjansa kyvystä luottaa itseensä ensin. Jos suhtautuu itseensä epäileväisesti ja kokee riittämättömyyttä, on vaikea uskaltautua luottamaan muihinkaan. Silloin joutuu elämään haavoittuvuuden riskillä, pelossa, että tulee nolatuksi tai satutetuksi, hylätyksi tai ulkopuolelle jätetyksi. Ja vaikka ihminen kuinka tietäisi, että ympäristö on turvallinen, hän on varuillaan: ”Parempi katsoa kuin katua.” Pettymisistä tulee itseään toteuttavia ennusteita ja kierre jatkuu.

Kollektiivinen luottamus

Yksilön itseluottamuksen haastavan kehitysprosessin vuoksi on ymmärrettävää, että yhteisön tai ryhmän psykologinen turvallisuus on monimutkainen, monitasoinen ja monen muuttujan summana syntyvä ilmiö, joka siis voi hyvin jäädä myös syntymättä. Yhteisössä on erilaisia, ainutlaatuisia yksilöitä, joilla on erilaisia kykyjä luottaa itseensä ja toisiinsa. Kollektiivisen luottamuksen rakentaminen on siten vähintäänkin haasteellista, mutta ei onneksi mahdotonta. Työyhteisössä ei voi olla tiedossa, minkälaiset ihmisten sisäiset itseluottamukset ovat. Luottamusta tuleekin rakentaa tietoisesti ja pitkäjänteisesti kommunikoimalla niin, että luottamus saa mahdollisuuden syntyä ja kasvaa.

Tähän prosessiin tulevat avuksi luottamuksen osa-alueet, joilla varmistetaan, että viestintä ja mahdollisuus luottamuksen rakentumiseen pidetään laadukkaina. Tällöin avoimuus, suoruus, uskottavuus ja hyväksyntä korostuvat yhteisön tai ryhmän viestinnän kulmakivinä. Kun luottamuksen osatekijöiden kautta syntyy halu luottaa, se synnyttää myös kyvyn luottaa.

Tule kuuntelemaan aiheesta lisää maksuttomassa Parannamme työelämää -webinaarisarjassamme 28.1.2022 klo 8.45.

Tiia Arjanne

Psykologinen asiantuntija, Peili Consulting Oy

Lisää kommentti

Peili-uutiskirje

Tilaa 6-8 kertaa vuodessa ilmestyvä Peili-uutiskirje.