Kun ihminen on motivoitunut, tekeminen on innostavaa, tuottaa iloa ja kaikki sujuu kuin itsestään. Korkean motivaation tilaa kutsutaan hyvällä syyllä flow-tilaksi, jolloin jokainen solu tuntuu leijailevan kevyesti tekemisen tavoitteen suuntaisesti. Ihminen kokee olevansa arjen pikkuhuolien yläpuolella, toteuttavansa syvintä olemustaan ja olevansa ehjä ja kokonainen. Jos olisi keksitty kaava tai temppurata, jolla tuon flow-tilan voisi halutessaan saavuttaa milloin vain, olisi Nobeleita jo myönnetty. Ennen kuin kaava keksitään, on ammennettava siitä tiedosta, joka meillä motivaatiosta on nyt.
Tutkimustietoa motivaatiosta
Motivaation tutkimus on hyvin laaja ja monitasoinen. Aivan viimeaikaisin, nyt jo yleisesti hyväksytty tutkimus, tarjoaa neljää motivaatiotekijää: omaehtoisuus (autonomia), kyvykkyys (pätevyys), yhteisöllisyys (yhteenkuuluvuus) ja hyvän tekeminen (hyväntahtoisuus). Teoriaa kutsutaan itseohjautuvuusteoriaksi. Teorian takana ovat tutkijat Richard M. Ryan ja Edward L. Deci sekä suomalainen Esa Saarisen oppilas Frank Martela. Neljäs motivaatiotekijä, hyvän tekeminen, on Martelan tekemien tiukkojen empiiristen kokeiden jälkeen lisätty mukaan yhteistyössä Ryanin ja Decin kanssa. Nämä neljä motivaatiotekijää ovat tutkijoiden mukaan ihmisenä olemisen suuria teemoja, liikkeelle panevia syviä ja laajoja voimia.
Motivaatiotekijöitä ovat kartoittaneet monet tutkijat kuitenkin jo 50-luvulta lähtien. Maslowin tarvehierarkia motivaation selittäjänä on usein käyttökelpoinen. Steven Reissin motivaatioprofiili puolestaan nimeää 16 motivaattoria. Nämä tekijät vastaavat kysymyksiin: Mitä tarvitsen voidakseni hyvin? Mikä on minulle tärkeää?
Motivaatioteoriat tarjoavat siis monenlaisia listoja tekijöistä, jotka tuuppaavat liikkeelle tavoitteen suuntaisesti, motivaation määritelmän mukaan. Listat ovat käyttökelpoisia, koska niitä kuulostelemalla voi löytää omat motivaatiotekijänsä. Listojen tutkimisessa on kuitenkin myös ongelmia, koska on hyvin tavallista, että motivaatiotekijät ovat tiedostamattomia. Hyvin harva osaa poimia listoista tekijät, jotka ovat varmuudella oman motivaation lähteitä. Jos nimeäminen olisi helppoa, voisi ajatella, että motivaatio-ongelmia ei olisi. Ihminen tietäisi omat motivaattorinsa, ottaisi niistä vastuun, eli ”valitsisi elämää”, jossa motivaatiotekijät toteutuisivat.
Alitajunnan tiedostamattomat motivaattorit
Harmillisesti tieto omista motivaattoreista on vain harvoin tietoisen mielen puolella, mutta onneksi ongittavissa esiin sopivalla syötillä. Oikeat vastaukset ovat syvemmällä, pohjavesissä, minne viehe ei yletä. Tiedostamattomat motivaattorit tulevat usein ikävästi sotkemaan muuten niin selkeästi toimivaa kaavaa. Ihminen hämmentyy usein: Mikä tässä nyt tökkii, vaikka piti olla niin selvät sävelet?
Oivallinen lähestymistapa ymmärtää tiedostamattomia motivaattoreita on transaktioanalyysin tarjoama idea ”hiostajista” (Taibi Kahler: Drivers), jotka istuvat kuin pirut olkapäällä ja supattelevat korvaan vaatimuksia ja tekevät sen kaiken lisäksi itseltä salaa. Kukaan ei näe piruja, eikä tavallaan kuulekaan. Ne puhuvat alitajunnan kielellä ja jäävät siksi päivätajunnalle salaisiksi. Ja alitajunnan puheen voima on valitettavan, todella pirullisen, voimakas. Se voittaa päivätajunnan puheen, emmekä edes tiedosta, että näin tapahtuu. Hiostajia on viisi:
- Ole täydellinen
- Ole vahva
- Miellytä muita
- Pidä kiirettä
- Yritä kovasti
Nämä hiostajat ovat alitajunnan voimakkaita käskyjä ja ovat ikään kuin tietoisten motivaattoreiden taustavoimia. Jos ihminen motivoituu esimerkiksi aikaansaamisesta, niin kuin monet tekevät, ja sitä häiritsee hiostaja ”Ole täydellinen”, käy ikävästi. Kun homma on tehty, kun on oikein hienosti saatu aikaiseksi, mielen perukoilla kuiskii silti kritiikki: ”No olisihan tuon voinut tehdä vähän paremminkin.” tai ”Pitikö siihen nyt noin kauan mennä?”
Kun näitä kokemuksia tulee riittävästi, aikaansaamisen tunne latistuu ja mielessä syntyy yleistunnelma siitä, ettei ole riittävä. Riittämättömyyden tunne on ikään kuin mielen salainen käsikirjoitus, sen otsikko. Se värittää pikkuhiljaa kaikkea tekemistä ja ulottuu aina suuriin elämänvalintoihin asti. Tämä asenne romuttaa motivaatiotekijän ”aikaansaaminen” voiman, typistää siltä kärjen ja puhkoo mielen eheyttä. Kaikki hiostajat toimivat samoin, ja pahimmillaan riistävät tekemiseltä ilon kokemuksen. Onkin tärkeää tunnistaa kaikki omien motivaatiotekijöiden salaiset käskynhaltijat. Tunnistamisprosessin myötä niille on mahdollista luoda ”vastavoimia” ja pikkuhiljaa ne ikään kuin sulavat pois.
Motivaatio ja erilaiset tarpeet työelämässä
Alitajunnan salaisten ajureiden ohella motivaatiotekijöiden lähteille on muitakin reittejä. Työntekijöiden motivaation ymmärtäminen on esihenkilöille aivan ensisijaista, vaikka omien motivaatiotekijöiden löytäminen työn mielekkyyden lisäämiseksi ja oman työn muokkaamiseksi onkin myös jokaisen omalla vastuulla. Työnkuvien ja työn olosuhteiden tulisi olla muokattavissa kunkin työntekijän mukaan. Jos toimenkuvat ovat kiveen kirjoitettuja, syntyy ongelmia. Riittäisi, että työn tarkoitus on selkeä, mutta kaiken muun tulisi olla yksilöllisesti räätälöitävissä.
Esimies ei voi kulkea käytävillä motivaatiolista kädessään kyselemässä ihmisiltä, että mikäs nyt on sinulle tärkeää ja mitä tarvitset työssäsi saadaksesi itsestäsi ulos parhaan mahdollisen tai arvuuttelemassa heidän alitajuista mielenmaisemaansa. Listojen ja arvausten sijaan katseen voisi kääntää ihmiseen kokonaisuutena.
Peili-käyttäytymisprofiili sopii erinomaisesti apuvälineeksi tähän tarkoitukseen. Tyyliarviossa eritellään neljä erilaista käyttäytymistapaa ja neljä erilaista motivoitujaa. Käyttäytymistyylit ja motivaatioon liittyvät tarpeet ovat:
- edistävä – vapaa sielu, joka tarvitsee tilaa ja vaihtelua
- kannattava – diplomaatti, joka tarvitsee ystävällisyyttä ja yhteistyötä
- määrätietoinen – tavoitekeskeinen, joka tarvitsee isoja haasteita ja aikaansaamista
- analyyttinen – syväsukeltaja, joka tarvitsee työrauhaa ja yksityiskohtia.
Tärkeä oivallus käyttäytymistyylien pohjalta on ymmärrys, että ihmiset motivoituvat hyvin erilaisista asioista. Ei siis välttämättä löydy mitään ”one size fits all” -kaavaa, vaikka tutkijat yrittävät sellaisen luoda. Erilaisten tyylien sisällä on myös vaihtelua ja loppujen lopuksi ainutlaatuista yksilöllisyyttä, jota mikään luokittelu eikä kaava tavoita. Ne ovat kuitenkin tärkeitä työkaluja, jotta päästään tutkimusmatkan alkuun.
Oman motivaation tutkiminen vaatii siis usein syväsukellusta, ja usein hieman apuja siihen. Oman motivaatiopohjan kaava saa kasvaa täyteen kukkaansa, kun pirut on lannistettu ja itselle luontaiset tarpeet tunnistettu. Flow-tilat lisääntyvät, ja elämänilon tunne moninkertaistuu!
