Turvallisuuden tarve on sekä ihmisen biologinen että psykologinen perustarve, joka on taannut ihmislajin jatkumisen. Turvallisuuden järkkyminen käynnistää kehossa välittömästi tahdosta riippumattoman fysiologisen prosessin ja stressihormonien aktivoitumisen. Reaktio tapahtuu evoluution näkökulmasta aivojen varhaisimman osan, selkäydinjatkeen alueella. Kun perusturva on uhattuna, heräävät oitis myös turvattomuuden tunteet, jotka ovat osittain sisäsyntyisiä ja osittain yksilöllisiä, kasvuperheessä opittuja reaktiotunteita.
Nykyinen työmaailma tuntuu ajattelevan, että ihmiset pärjäävät hyvin turvattomuuden tunteen kanssa. Tarjotaan pätkätöitä ja epämääräisiä sopimuksia sekä istutetaan ihmisiä vaikeidenkin työtehtävien ääreen ilman perehdytystä ja esihenkilön tukea. Ihmisten oletetaan olevan itseohjautuvia, pärjääviä, omin voimin selviytyviä. Tässä tehdään pahanlaatuinen virhearvio ja positiivinen projektio, kun oletetaan ihmisillä olevan kapasiteetteja, joita heillä ei varsinkaan perusturvallisuuden puuttuessa ole.
Ihmisen itseohjautuvuus, tehokkuus, luovuus ja motivaatio rakentuvat hyvän perusturvallisuuden kokemuksen päälle. Turvaton ei saa itsestään irti juuri mitään, koska psyykkinen energia valuu turvallisuuden varmistamiseen. Turvattomuutta tarjotaan nyt koulumaailmassakin oppimista tukevien rakenteiden poistamisella ja inkluusiolla. Kehitys on pelottavaa.
Työssä käyvillä ihmisillä fyysinen turvallisuus on usein taattu. On katto pään päällä, leipää pöydässä ja elinolosuhteet riittävän hyvät. Mutta esimerkiksi työpaikan pysyvyys saattaa olla voimakas turvattomuutta aiheuttava huoli. Leikillinen sanonta on totisinta totta. Kun turvallisuus on uhattuna, ihmisellä on mielessään kolme kysymystä: 1. Miten minun käy? 2. Miten minun käy? 3. Miten minun käy? Tämä kertoo hyvin siitä, miten oleellisesti ihminen kapeutuu, kun turvallisuus on uhattuna.
Koska turvallisuuden tarpeen perusta on eloonjääminen, on ymmärrettävää, että ihmisen sisäinen hälytysjärjestelmä on herkkä. Turvallisuuden tunteen järkkyminen on usein pienestä kiinni, eikä turvattomuuden tunteen heräämiseen tarvita suuria elämänkolhuja tai perustavanlaatuisia muutoksia. Usein pelkkä ilkeä sana, epäystävällinen ilme tai huomiotta jättäminen riittää fysiologisen ja psykologisen turvattomuuden kokemuksen käynnistämiseksi.
Tämä tieto on tärkeä sekä huonona että hyvänä uutisena: Hyvin pienet asiat saattavat suistaa ihmisen tasapainosta. Toisaalta pienetkin asiat riittävät ylläpitämään ja palauttamaan tasapainon ja turvallisuuden tunteen.
Yrityksissä ei tarvitse myllätä kaikkea ylösalaisin turvallisuudentunteen lisäämiseksi. Pienet arkiset asiat riittävät. Hymy, ystävällinen sana, empaattinen kysymys, tiedon jakaminen tai aktiivinen kuunteleminen vievät pitkälle. Nämä turvallisuutta lisäävät vuorovaikutustaidot eivät ole valinnaisia vaan välttämättömiä. Ilman niiden korostamista ja nostamista yrityksen arvoiksi yritys kaivaa isoa kuoppaa itselleen.
Turvaton ihminen on energiavuoto itselleen – ja yritykselle. Jos energia kuluu huolissaan ja varuillaan oloon, pelkoon tai ahdistukseen, on selvää, että työteho kärsii. Työssä koettu mielekkyys kärsii. Motivaatio kärsii. Halu antaa itsestään kärsii. Kyky olla aidossa vuorovaikutuksessa kärsii. Luottamuksen ilmapiiri kärsii.
Kypsä yritys ymmärtää ihmistä ja pyrkii kaikin tavoin turvaamaan parhaan mahdollisen ilmapiirin työnteolle. Sen perusta on turvallisuuden takaaminen. Jokaisen työntekijän täytyy voida kokea, ettei mikään uhkaa, ettei kukaan halua pahaa, ettei pelata salakavalia pelejä eikä ylläpidetä salaisuuksien verhoja. Nämä ovat kovia vaatimuksia työyhteisölle ja yhteistyölle, mutta vaatimuksiin kannattaa vastata.
Samalla, kun korostetaan ehdottoman turvallisuuden ilmapiiriä, mahdollistetaan muiden psykologisten tarpeiden tyydyttyminen ikään kuin kytkykauppana: yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy, ihmisen tunne omasta arvokkuudestaan työyhteisön jäsenenä voimistuu ja parhaimmillaan turva tarjoaa ihmiselle myös tilan kasvaa. Ihmisestä voi tulla psyykkisesti kypsä.
