Työssä on kyse ongelmien ratkaisemista, painotti Maria Ritola Projektipäivillä 2024 keynote-puheenvuorossaan. Töitä meillä tästä näkökulmasta totta tosiaan riittää. Näkymiä tulevaisuuteen voisi kuvailla jokseenkin skaalalla epävarmuudesta katastrofaaliseen kaaokseen.
Sitran megatrendit kertovat karua kieltä siitä, että luonnon kantokyvyn murenemisen lisäksi kohtaamme haasteita myös hyvinvoinnin ja demokratian ylläpitämisessä, samalla talouden perusteet rapautuvat ja kilpailu digivallasta kiihtyy, mikä puolestaan vaikuttaa moninaisesti erilaisiin valtarakenteisiin.
Ihminen on aiheuttanut suurimman osan nykyisistä globaaleista ja paikallisista tasapainoisen elämän edellytyksiä häiritsevistä ongelmista. Ihminen voi joko ratkaista näitä ongelmia tai epäonnistua niiden ratkaisemisessa.
Mistä avaimet uusiin ratkaisuihin?
Miten löytäisimme riittävästi tietoa, taitoa, kykyä ja viisautta löytää uusia elämälle suotuisia ratkaisuja samalla, kun vanhat mallit ja systeemit ajautuvat umpikujaan oli kyse sitten terveydenhuollosta tai ekosysteemeistä? Muutosta emme voi paeta, vaikka haikailu menneeseen, ongelmien kieltäminen tai provosoitumiseen ja popularismiin hukuttautuminen saattavat monia houkuttaakin. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, millä todennäköisyydellä asiat ja olosuhteet muuttuvat toivottuun suuntaan.
Kun pohdimme, työstämme, prosessoimme ja ratkomme työelämässä sekä elämässä erilaisia kysymyksiä, haasteita, ongelmia ja kurkottelemme kohti tavoitteita, tietyt tekijät ovat painoarvoltaan merkittävämpiä. Yhteistyö ja vuorovaikutus lienevät ihmislajin evolutiivisen voittokulun avaintekijöitä. Menestyvän tiimin edellytyksistä puhuttaessa esiin nousevat kerta toisensa jälkeen mm. Googlen Aristoteles-tutkimuksen tulokset psykologisen turvallisuuden merkittävyydestä. Työelämäguru Kim Scott liputtaa radikaalin suoruuden puolesta, tuhoisaa empatiaa vastaan. Kentällä on myös edelleen paljon tehtävää siinä, että ymmärtäisimme ja näkisimme vahvuuksien kautta ihmisten luontaisesti erilaiset tavat toimia ja tarkastella asioita eli toiselta nimeltään käyttäytymistyylit. Saisiko näistä aineksista luotua silkkaa sattumasoppaa synergisempää ratkaisujen alkulientä?
Hypoteettisen taituritiimin valmistusohje
Psykologinen turvallisuus on arkipäivän yhteistyön mukavuutta ja keveyttä paljon syvempi asia, johon kuuluu mm. oman haavoittuvuuden ja epätäydellisyyden ilmaiseminen, toisten empaattinen ja tasa-arvoinen huomioiminen, vaikeidenkin asioiden ja ristiriitojen käsittely sekä omana itsenään hyväksytyksi tulemisen kokemus. Mitä vahvempaa on psykologinen turvallisuus, sitä tuloksekkaampaa on oppiminen, uudistuminen ja innovaatioiden synnyttäminen. Psykologisesti turvalliseksi koetussa tiimissä ihmiset uskaltavat mm. kokeilla, epäonnistua, antaa palautetta, korjata suuntaa ja kyseenalaistaa. Tämän seurauksena he pystyvät myös etenemään nopeammin ja ennen kaikkea uusiutumaan sekä onnistumaan yhdessä!
Radikaalia suoruutta voisi puolestaan ajatella psykologisen turvallisuuden osatekijänä, tai psykologista turvallisuutta voi mahdollisesti pitää edellytyksenä sille, että radikaali suoruus pääsee toteutumaan tarkoitetulla tavalla. Radikaalin suoruuden ydin on siinä, että hankalaksi koettuja asioita ei vältellä. Sen sijaan epäkohtiin tartutaan ja niitä haastetaan samalla ihmisestä välittäen. Annetun palautteen tulee olla myös tarkkaa, sisältää konkreettisen parannusehdotuksen sekä yhteyden suurempaan kokonaisuuteen. Jos aito ihmisestä välittäminen unohtuu, on Kim Scottin mukaan silloin kyse yksinkertaisesti vain vastemielisestä aggressiosta. Jos taas epämukavat asiat sivuutetaan ihmisten loukkaantumisen pelossa, kyse on tuhoisasta empatiasta, josta erityisesti johtajat ja sitä kautta työntekijät sekä yritysten liiketoiminta kärsivät. Eihän se korjaavan palautteen vastaanottaminen tunnu yleensä helpolta, mutta ilman sitä emme pääse yhdessä eteenpäin – emme yksilöinä, tiimeinä, yrityksinä tai ihmiskuntana.
Epämukavuutta aiheuttaa helposti myös ihmisten luontainen erilaisuus. Ihmiskeskeinen, puhelias ja sosiaalinen ihminen hiljaisten, pidättyväisten sekä yksityiskohtaisten asiaihmisten joukossa voi tuntea itsensä tällaisessa työilmapiirissä hylätyksi sekä kokea raastavaa inhimillisyyden kaipuuta. Tavoiteorientoitunut itsenäinen toimija puolestaan voi turhautua pahasti hänestä loputtomalta tuntuvan asioiden pallottelun, ihmisten erilaisten näkemysten ja tunteiden huomioimisen sekä päämäärättömältä vaikuttavan vuorovaikutuksen suossa. Erilaisuudesta kumpuavia esimerkkejä löytyy toinen toisensa perään, sillä luontaiseen erilaisuuteen sisältyy myös tahaton loukkaamisvaara etenkin silloin, kun luontaisten toimintatapojen ja vahvuuksien keskinäistä erilaisuutta ei ymmärretä saati arvosteta. Herkempi tunneihminen voi kokea kovin kylmänä ja tylynäkin pidättyväisemmän asiaihmisen tavan tehdä yhteistyötä. Tai kekseliäs innovoija pettyy kerta toisensa jälkeen, jos analyyttiset tiimikaverit lähestyvät hänen visioitaan ja kehitysideoitaan aina riskit edellä torpaten ideoinnin heti alkuunsa.
Kenenkään ei toki tarvitse muuttua muuksi, mutta voimme jokainen hiukan avata itseämme myös toisenlaiselle tavalle toimia ja nähdä asioita. Taipumuksemme vaatia toisiamme muuttumaan enemmän itsemme kaltaiseksi tuntuu olevan meihin syvälle rakennettu ominaisuus. Vanha buddhalainen viisaus on järisyttävän oikeassa: emme näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin me itse olemme. Jämäkkä ja suora ihminen toivoisi muidenkin avaavan suunsa oma-aloitteisesti, kun taas hiljaisempi ja luontaisesti vähemmän tilaa ottava henkilö haluaisi kaikkien antavan toisilleen riittävästi tilaa ja aikaa. Ensiksi mainitusta toisten liiallinen hiljaisuus voi tuntua raskaalta uhriutumiselta, jälkimmäinen kokee kenties röyhkeää jyräämistä. Käyttäytymistyyleistä ja psykologisesta turvallisuudesta löydät tarkemman kuvauksen aiemmasta blogistani.
Selviytyminen, ratkaisut ja saavutukset ovat yhteistyötä
Menemällä toista puoli askelta vastaan ja arvostamalla hänen näkökulmaansa, vaikka se omasta katsantokannasta poikkeaisikin, voimme parhaimmillaan tavoittaa uudelle tasolle nostattavan yhteistyöpotentiaalin. Me olemme yhdessä enemmän kuin minä. Reilut vuorovaikutuksen pelisäännöt, ihmisten luontaisen erilaisuuden ymmärrys, tarvittava suoruus ja turvallinen ilmapiiri mahdollistavat sekä yksilöiden että tiimien hyppäämisen yhdestä ja samasta luupista uudelle kiertoradalle. Se jos mikä tuo mukanaan myös menestyksen ja merkityksellisyyden kokemuksen.
Koitetaan siis itse kukin kehittyä jaetussa tiedostamisessa siten, että toisella kädellä pidän kiinni omista vahvuuksistani ja näkemyksistä samalla, kun ojennan toisen käteni erilaisia vahvuuksia omaavien ihmisten puoleen, vaikka joutuisinkin hiukan pinnistämään, että maltan ja jaksan tarkastella asioita myös heidän silmälasiensa kautta. Hiotaan samalla taitojamme olla empaattisesti suoria ja rehellisiä, psykologisesti turvallisella tavalla. Nämä näkökulmat vaativat aina myös yhteistä työstämistä ja sanoittamista tiimin tai työyhteisön kesken, sillä kukaan meistä ei lopulta muuta maailmaa tai vallitsevaa työkulttuuria yksin. Rakennetaan yhdessä hyväksyvää ja inhimillistä ilmapiiriä tavoitteista tinkimättä. Silloin työelämä, elämä sekä niihin kuuluva ongelmien ratkominen saavat ratkaisevasti paremmat lähtökohdat – pienessä ja isossa mittakaavassa.
