Olemme jo oppineet pienentämään ruokahävikkiä erilaisilla innovatiivisilla ratkaisuilla ja arkisella tiedostamisella. Kuinka paljon meistä ihmisistä menee vielä ”hukkaan” huomaamatta?
Pidän positiivisen johtamisen puolestapuhujan Sanna Wenströmin käyttämästä termistä vahvuushävikki, sillä se havahduttaa huomioimaan yksilöiden ja yhteisöjen potentiaalin hukkaamista. Vahvuudet kuuluvat positiivisen psykologien ytimeen, ja niitä voidaan tarkastella monista eri näkökulmista. Työelämän käytänteet, kulttuuri ja tehtäväkeskeisyys ovat kuitenkin rakentuneet pitkälti niin, ettei vahvuuksia osata nähdä kovinkaan laajasti, vaikka niistä tänä päivänä puhutaankin entistä enemmän. Helpommin nähdään kehityskohteet ja se, mikä puuttuu, kuin se, mitä on jo olemassa.
Osaamisidentiteetin avartaminen kannattaa
Usein työelämän keskiössä on ammatillinen osaaminen, muodollinen pätevyys, mikä tietysti on välttämätöntä. Tämän lisäksi ihminen on myös paljon muuta. Hänellä on todennäköisesti ammatin ulkopuolista osaamista, kiinnostuksen kohteita, itselleen ominaisia arvoja sekä luontaisia tapoja toimia, kyvykkyyttä ja potentiaalia kehittyä tietyissä asioissa jne. Sanna Wenström onkin oivallisesti jäsentänyt tätä vahvuuksien palettia, jotta sen monet ilmenemismuodot olisivat paremmin tunnistettavissa.
Vaikka kaikki ihmisten vahvuudet eivät aina pääse ilmenemään työelämän kentällä, on niiden maksimaalinen hyödyntäminen kuitenkin tavoittelemisen arvoista. Vahvuushävikki eli se, että ihminen ei pääse aidosti käyttämään ja kehittämään vahvuuksiaan, syö hitaasti sisältäpäin – motivaatiota, kyvykkyyden ja arvostuksen tunnetta, tekemisen iloa. Jos taas ihmisen vahvuudet tunnistetaan ja niille annetaan tilaa, ruokkii se työn merkityksellisyyttä, mielekkyyttä, innostusta, sitoutumista, työtehoa, innovatiivisuutta ja ties mitä. Tällä kaikella on merkitystä organisaation maineen, asiakaskokemuksen ja liiketoiminnan tuloksen kannalta. Eli homma tosiaankin kannattaa – inhimillisestä ja taloudellisesta näkökulmasta.
Vahvuuksien tunnistamisessa ratkaiseva rooli on usein lähimmällä esihenkilöllä, joskin myös organisaatiokulttuuri vaikuttaa voimallisesti. Me kaikki ihmiset olemme uniikkeja yksilöitä, joiden erilaiset vahvuudet tukevat ja tasapainottavat toisiaan. Itsekin voimme tarvittaessa tasapainottaa vahvuuksiamme.
Jotta yksilön vahvuudet konkretisoituvat teoiksi ja toiminnaksi, tarvitaan yleensä aina yhteistyötä. Jos henkilön vahvuus on vaikkapa päämäärätietoisuus, tehokkuus ja nopeus, kannattaa miettiä, kuinka saisi otettua myös muut ihmiset mukaan vahvuuksiensa virtaan. Vastakkaiset ominaisuudet kuten pysähtyminen ja muiden kuuntelu saattavat olla tekijöitä, jotka optimoivat omien vahvuuksien käyttövoiman. Silloin henkilön vahvuudet pääsevät todella loistamaan ja vahvistavat koko tiimiä tai työyhteisöä. Tästä näkökulmasta käyttäytymistyylien eli luontaisten toimintatapojen tuntemus ja tietynlainen tilanneherkkyys, eli taito kohdata muita ihmisiä ja rakentaa luottamusta vuorovaikutuksessa, auttaa sekä itsensä johtamisessa että yhteistyön onnistumisessa.
Vahvuushävikin hinta yksilölle ja yhteisölle
On totta, että niin työelämä kuin elämä yleensä on täynnä realiteetteja ja rajoja. Kaikki taidot vaativat myös hioutuakseen harjoittelua, sinnikkyyttä ja omistautumista. Kehittyäkseen on mentävä hetkittäin epämukavuusalueille, vaikka olisikin omien vahvuuksiensa äärellä. Ja yhtä totta on se, että optimaalisinta olisi kukoistaa elämässään kokonaisena ihmisenä ja kasvaa entisestään omilla vahvuusalueillaan. Mitä enemmän tämä mahdollisuus jää uupumaan, sitä suuremmat ovat vahvuushävikin aiheuttamat tappiot sekä yksilölle että yhteisölle.
Yksilön kannalta kysymys on siitä, mitä silloin jää kehittymättä. Mikä kiinnostava ja motivoiva potentiaali jää kokematta, elämättä? Jääkö silloin sisimmässämme oleva lupaus kasvusta, elämän syvyydestä ja todellisesta minuudesta osittain toteutumatta?
Yhteisö voi vahvuushävikin myötä menettää esimerkiksi jonkin asian erinomaisen taitajan, rohkaisun puutteesta syntymättä jääneen innovaation, sitoutuneen ja inspiroivan ilmapiirin tai vaikkapa lämminhenkisen nappulaliigan joukkueen valmentajan. Yksilön vahvuudet säteilevät hyvinvointia myös ympäröivään yhteisöön.
Minua puhuttelee Ryanin & Decin itseohjautuvuusteoria, jossa hyvinvoinnin ja elämän mielekkyyden peruspilareita ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Filosofi Frank Martela lisää omassa ajattelussaan mukaan vielä neljännen pilarin, joka on hyvän tekeminen. Kun löydämme vahvuutemme ja voimme itse päättää, mihin niistä keskitymme, kehitymme yhä taidokkaammiksi tai monipuolisemmiksi. Kun voimme vielä kokea yhteenkuuluvuutta ja ilmentää hyväntahtoisuutta, elämä on hyvää, jopa onnellista.
Miten sinä voisit nykyisessä elämäntilanteessasi huomioida omia vahvuuksiasi ja antaa niille riittävästi tilaa?
P.S. Omia vahvuuksiasi voit haarukoida esim. VIA-testin avulla.
